Yksilöllisyydestä, monimuotoisuudesta: "Luuletko sä olevas joku uniikki lumihiutale vai?"

Elämäni varrella olen oppinut pyytämään asioita, joita tarvitsen. Olen sanonut ääneen toiveeni, olen kuiskannut unelmani maailmalle. Ja usein, kun olen kertonut haluavani elämältä jotain enemmän kuin sen tavallisen arjen, jotain joka ei mahdu perinteiseen muottiin, olen saanut osakseni kummastelua. Joskus suoraan ja joskus puoliksi leikillisesti on kysytty: ”Luuletko olevasi joku uniikki lumihiutale?” 

Ja siihen minä vastaan: luulen todellakin olevani. Enkä vain luule – minä tiedän. 

Tiedän, että jokainen ihminen on ainutlaatuinen, aivan kuten jokainen "uniikki lumihiutale". Kukaan meistä ei synny valmiiseen muottiin, eikä kenenkään kuulu elää elämäänsä toisten odotusten rajaamana. Silti moni meistä oppii jo varhain, että “erilaisuus” on jotain, jota pitää hävetä, peittää tai muokata soveliaammaksi. Että pitäisi olla “normaali”, jottei herättäisi liikaa huomiota tai pursuilisi ulos muotista, yli sallitun rajan. Oikeastaan tuon “erilaisuus” sana pitäisi tässäkin koravata sanalla “monimuotoisuus”, erilaisuushan viittaisi siihen että muut olisivat “samanlaisia”... mikä ei tietenkään lainkaan pidä paikkaansa! 

Mutta juuri niissä hetkissä, kun olen uskaltanut poiketa normista ja seurata omaa sisäistä ääntäni – vaikka se olisi ollut erilainen, hiljainen tai hämmentävä – olen tuntenut itseni eniten eläväksi. Kun olen astunut ulos siitä, mitä “pitäisi” olla, ja sanonut “tämä minä olen”, on maailma vastannut usein oudolla hiljaisuudella. Hiljaisuudestakin huolimatta, olen kokenut että tätä on vapaus: olla se kuka on. 

Erilaisuus, monimuotoisuus ei ole vika, vaan voima. Se ei ole kapinaa, vaan se on totuutta. Kun ihminen uskaltaa tunnistaa oman autenttisuutensa ja alkaa elää sen mukaisesti, hänestä tulee se "uniikki lumihiutale", joka ei yritäkään olla samanlainen kuin muut – vaan osa luonnon suurta, monimuotoista kauneutta, omana itsenään. 

Maailma ei tarvitse standardimuotteja ja niihin puristettuja ihmiskopioita, vaan rohkeita, tuntevia, kummallisia, herkkiä, nauravia ja syviä ihmisiä, jotka uskaltavat sanoa: minä en sovi tähän muottiin – enkä edes halua. Siitä huolimatta minä olen tärkeä. Ja niin olet sinäkin. Minun omaleimaisuuteni ei vähennä sinun omaleimaisuuttasi, eikä sinun upetesi tunnustaminen vähennä yhtään minun upeuttani 😊 

On olemassa teksti nimeltä "ikiaikainen viisaus" Sen kirjoittaja on tuntematon, se on löydetty jonkun kirkon holviston perältä pölyttyneenä. siinä on kohta josta pidän erityisesti:

"Sinä olet kaikkeuden lapsi, niinkuin tähdet ja puut. sinulla on olemassaolon oikeus."

Ollaan vaan kaikki hienosti uniikkeja! 

Ulla