Kuka minä olen?

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, kuka sinä oikeasti olet? Ei mikään niistä rooleista, joiden kautta toimit arjessa, vaan se aito, syvällä sisälläsi asuva minä. Arjessa on helppo surffata tekemisestä toiseen, päivästä toiseen varaamatta aikaa ja tilaa itsetutkiskeluun. Silti juuri pysähtyminen oman itsen äärelle on usein juurikin se paljon puhuttu “polku” onnellisempaan ja merkityksellisempään elämään.

Itsetuntemus ei ole saavutettava tavoite tai maali, vaan jatkuva, elämänmakuinen matka. Se on niiden pienten hetkien sarja, joissa kysyt itseltäsi: "Miksi tämä tunne nousi pintaan?", "Mitä minä oikeasti tässä tilanteessa tarvitsen?" tai "Mikä tässä asiassa tuntuu hyvältä, ja mikä ei?" Se on rehellistä peiliin katsomista, myötätunnolla, ilman tuomitsemista. Mitä paremmin tunnet itsesi, sitä paremmin pystyt antamaan itsellesi juuri niitä asioita joita tarvitset.

Monet meistä pelkäävät mennä liian syvälle omiin ajatuksiinsa ja tunteisiinsa. Varsinkin omien heikkouksien ja kipupisteiden kohtaaminen voi tuntua pelottavalta. Omaan itseen kuuluu myös varjopuolia…Niitä tunteita ja ajatuksia jotka haluaisi mielummin piilottaa, jopa itseltään.  Mutta muista: kun tunnistat ne, voit hyväksyä ne – itsetutkiskelun ja itsetuntemuksen tarkoituksena ei ole koskaan tuomita. Kun pystyt kohtaamaan varjot itsessäsi ja suhtautumaan niihin myötätunnolla, opettaa se samalla myötätuntoa toisia kohtaan: Me olemme kaikki ihmisiä. Meistä kukaan ei ole pelkkää varjoa, muttei myöskään pelkkää valoa ja vaaleanpunaista hattaraa. 

Vaikka itsetutkiskelu on lempeää ja hyväksyvää, se vaatii rohkeutta. Joskus puhutaan radikaalista hyväksynnästä ja radikaalista rakkaudesta. Itsetutkiskeluun liittyen se voisi tarkoittaa sitä, että uskallat kohdata itsesi rehellisesti. Päätät hyväksyä itsesi ja rakastaa itseäsi kaikkineen, siitä huolimatta että huomaat ettet ehkä vastaakaan juuri sitä toivekuvaa joka sinulla tai ympäristölläsi sinuun itseesi liittyen on ollut. Melko rohkeaa, jopa kapinallista, eikö?

Miten päästä alkuun?

Aloita pienin askelin. Sinun ei tarvitse heti järjestää itsellesi kokopäivän retriittiä.

-Päiväkirja: Kirjoita illalla kolme asiaa, jotka sait aikaan, ja yksi asia, joka jäi mietityttämään.

-Hiljaisuus: Varaa 10 minuuttia päivästä, jolloin et tee mitään. Ei puhelinta, ei musiikkia. Anna ajatusten vain virrata.

-Tunteiden tunnistaminen: Kun tunnet voimakkaasti pysähdy ja etäännytä itsesi hetkeksi: nimeä tunne: "Olen nyt turhautunut", "Olen iloinen". Huomaa että sinä et ole tunne, vaan se joka tunsi ja nimesi tunteen.

Oma kokemukseni on paljastanut minulle itsetuntemuksen haasteet mutta myös sen elämäämullistavan voiman. Siksi olen luonut Metsän aarteet- korttipakan itsetutkiskelun tueksi. Korttipakan kauniit kuvat olen kuvannut juhannusyönä täällä kotipaikallani Virolahdella. Kesäyön erikoinen valo ja metsä ovat pehmeitä elementtejä jotka suojelevat, ottavat ihmisen lempeästi vastaan. Metsässä ei ole kiirettä, korttien kysymysten äärelle voi pysähtyä rauhassa ja turvallisesti. (Uutiskirjeen tilaajana saat -10% alennuksen Metsän aarteet-pakasta tammikuun ajan koodilla: KIITOS)

Itsetuntemus on perusta kaikille hyville, aidoille ihmissuhteille, niin muihin kuin itseesi. Kun tiedät, mitä tarvitset ja mitä arvostat, voit asettaa rajoja ja elää elämää, joka on linjassa arvojesi kanssa. 

Se on ehkä paras lahja, tai lupaus jonka voit itsellesi antaa. – Löytää omasta itsestäsi aarre: aito ihminen, joka ansaitsee tulla esiin.

Hyvää ja onnellista tulihevosen vuotta 2025 toivottaen,

Ulla