Onko nämä eläinten viestit kanavoitu?

"Onko nämä viestit kanavoitu?" 

Messuilla, erilaisissa myyntitilaisuuksissa tätä kysytään minulta paljon... halusin kirjoittaa tähän vastauksen ihan ylös, ehkä selkiyttääkseni ja sanoittakseni asian myös itselleni. 

Yhdelle kysyjälle vastasin: 

“Ei. Nämä kunmpuavat ihan itsekoetusta elämäntuskasta.” 

...Vastaus oli vähän humoristinen, mutta huumorihan on hyvää vain silloin kun siinä on ripaus totuutta mukana. Ja tuossa toteamuksessa oli kyllä ihan reilusti enemmän kuin ripaus. 

Koska ymmärrämme usein sanat eri tavoin, kerron ensin miten itse ymmärrän sanan “kanavointi”. Kun tuota ilmaisua käytetään, ymmärrän että puhuja haluaa kertoa “kanavoidun” sisällön lähteen olevan jossain oman itsensä ulkopuolella. Silloin se joka “kanavoi” on tavallaan se vastaanotin, jonka kautta muualta tuleva sanoma tulee muille ihmisille aistittavaksi . (Kuultavaksi, nähtäväksi jne.) Vähän niinkuin televiso näyttää (kanavoi) muualla valmiiksi luodun ohjelman. Televisio ei osallistu sisällön tuottamiseen, se vain näyttää jonkun toisen luoman sisällön.  

Omissa töissäni, koruissani, runoissani, maalauksissani, korteissani... kaikessa tuottamassani sisältö on peräisin minusta itsestäni. Olen luovan työn tekijä, taiteilija, runoilija, kirjoittaja, sisällöntuottaja. Luon kuvat kaikki kuvat, tekstit sun muut itse, omilla aivoillani.  

Kun teen luovaa työtä, koen usein taiteilijoille tutun “flow - tilan” jossa työhön keskittyminen vie mennessään ja muu maailma katoaa ympäriltä. Silloin, vaikka nyt maalatessa tai kirjoittaessa, sanat, värit, siveltimenvedot tulevat “intuitiivisesti” eli ns. “selkärangasta”, kokemuksen ja hankitun taidon myötä. Niitä ei tarvitse erikseen harkita ja miettiä, ne voi vaan tehdä sen suuremmin pohtimatta, ja korjailla virheet sitten jälkeenpäin mikäli on tarpeellista. ( Usein virheistä tulee juurikin ne hienot nyanssit ja oivallukset, koska täydellisyyshän on tylsää 😉 ) Tämä on sitä kuuluisaa heittäytymistä, oman itsen, omien ajatusten ja tunteiden tutkiskelua, prosessointia, reflektointia... ajattelua... josta osa tapahtuu tiedostamattomalla tasolla. Taiteen tekeminen, luova työskentely on paljon sitä että aivoille pystyy antamaan luvan leikkiin, virheisiin, kokeilemiseen, sellaisten asioiden ja ajatusten yhdistelemiseen mitkä eivät ole tavanomaisia ratkaisuja.  

Laatikon ulkopuolelta ajatteleminen vaatii huumoria ja mahdottomuuksien kyseenalaistamista, mutta myöas itsemyötätuntoa ja haavoittuvuuden hyväksymistä, rohkeutta ja kivunsietokykyäkin välillä. 

En halua väheksyä kenenkään tapaa tehdä asioita. Jonkun tapa on koea itsensä “kanavaksi”, eikä se ole keneltäkään toiselta pois. Olen kiinnostunut ihmisestä, ihmisten tavasta kokea asioita, tavoista ajatella. Rakastan keskustella ihmisten kanssa silloin kun he ovat rohkeita kertomaan itsestään ja ajatuksistaan. Olen kysymysten kyselijä ;D tykkään kokeilla asioita, sellaisiakin jotka eivät aina välttämättä sovi omaan senhetkiseen ajattteluuni... jotta saisin tietoa, jotta maailmankuvani laajenisi. Mitä enemmän ajatuksia kuulen, sitä enemmän aivoilleni on materiaalia omaa työskentelyäni varten, enemmän mahdollisia ajatuksia joita pohtia ja yhdistellä uudella tavalla, luoda yhteyksiä, etsiä yhtäläisyyksiä ja eroja.. Ymmärtää asioita monelta kantilta yhtä aikaa. 

En siis kanavoi mitään tai ketään. Katselen ympärilleni, ammennan omasta elämänkokemuksestani, hankkimastani tiedosta. Yritän siltä pohjalta luoda sellaista mikä voisi herättää tunteita ja ajatuksia, tuoda iloa, lohtua, hyvää mieltä tai aloittaa keskusteluja.. 

Taiteen luonteeseen kuuluu myös se, että kuvan katsoja, esineen omistaja, tekstin lukija liittää siihen myös oman, itse kokemansa merkityksen. Sillätavoin siitä tulee paitsi tekijänsä luomus, myös vastaan ottajan luomus. Fyysinen tuote tai teksti ja siihen liittyvä ajatus on minusta, mutta henkilökohtainen merkitys tulee vastaanottajasta. 

Siksi aina sanon voimaeläinkorttien ostajille: 

“Ei voi olla eläinsääntöjä. Voit käyttää niitä miten haluat, vaikka pakan taakse onkin painettu yksi ehdotus.” 

Taide, korut, voimaeläinsymboliikka, runous, sadut jne ovat vähän niinkuin omia kieliään.. Tapoja tuoda esiin asioita niin että ympärille jää tilaa myös vastaanottajan omille ajatuksille. 

...ajatusten vaihtoa ihmiseltä ihmiselle, ihmisyyden kokemuksen jakamista.