Joutsenia!!

Minulla on hevonen, pieni suomenhevostamma nimeltään Näpy. Ratsastamme enimäkseen maastossa. Tallin ympäristössä on paljon upeita paikkoja, metsäteitä ja  peltoja. Vaihtuvat säät, valot ja vuodenajat tekevät jokaisesta retkestä ainutlaatuisen. 

Joskus ratsastusretkillä törmää villeihin eläimiin. Näpy saattaaa välillä luulla että metsässä asustaa sapelihammastiikereitä, mutta suurin kohtaamamme eläin on ollut hirvi. Karhun jätöksiä ja merkkejä sen kulkemisesta olemme myös nähneet, mutta itse kontio on onneksi pysytellyt hiukan sivussa meistä. Hevoset aistivat herkästi metsäneläinten läsnäölon, niiden käytöstä lukemalla voi päätellä aika paljon siitä mitä ympärillä, piilossa tapahtuukaan. 

Korppeja kohtaamme usein, erilaisia pikkulintuja päivittäin. Peuroja näkyy harvakseltaan. Usein on myös havaintoja maanrajassa vilistävistä tummista hahmoista, jotka puikahtavat piiloon niin nopeasti ettei niitä ehdi tunnistaa. Epäilen supikoiriksi. Onpa jäniskin hypähtänyt sivuun hevosen jalan vierestä kun polle ei ole tajunnut väistää :D

Viikonloppuna suuntasimme toisen ratsukon kanssa paikkaan jossa emme olleet ennen käyneet. Asutun kylän takalaitamilla, pienen kukkulan takana virtaa joki. Sinne pääsee joen vieressä villinä heinää kasvavalle pellolle vieviä traktorinjälkiä pitkin. Laskeuduimme mäkeä alas. Ilma oli aamun pikkupakkasesta kirpeä. Kirkas sininen pakkaspäivän taivas hohti kuulasta valkoista valoa, joka toistui kauniisti huurtuneiden talventörröttäjien jäisissä varsissa. Kapean joen vesi oli tumman sinistä, takana okranvärinen sänkipelto ja huurteiset puut.

Lähestyessämme jokea huomasimme, että jokea pitkin ui joutsenia. Yksi toisensa perässä, pitkänä valkoisena helminauhana. Niitä oli varmaan viitisen kymmentä, osa lepäili pellolla joen takana. Hevoset huomasivat joutsenet, niiden käytös muuttui kiihkeämmäsi. Ne luottivat ratsastajiinsa, mutta sen verran jännittynyt tunnelma oli, että kameraa en uskaltanut kaivaa taskusta, vaan katsoin paremmaksi pitää molemmat kädet kiinni ohjissa. Ajattelin että jos joutsenet pelästyvät meitä ja lehahtavat yhtä aikaa lentoon, voi hevosten olla vaikea enää hillitä pakoreaktioitaan. 

Ratsastimme rauhallisesti varjoisalla vedenpinnalla lipuvien joutsenten kanssa samaan suuntaan joenvartta pitkin. Kun ne sitten todellakin lehahtivat lentoon, oli näky niin huikea että henkeä melkein salpasi. Suuret valkoiset linnut siivet levällään vasten sinistä taivasta, sänkipeltojen oljet ja huurteisten puiden harmaita sävyjä. Ajattelin että tätä ei usko kukaan, en usko ehkä itsekään todeksi!

Hevoset pysyivät rauhallisina, katselimme vielä hyvän hetken joutsenia ennen kuin palasimme sänkipeltojen yli takaisin tallille.

Jälkeenpäin katsoin Kesytön viisaus- korttipakan joutsenkorttia. Siinä lukee näin:

"Aika tulee muuttamaan kaiken. Se mikä nyt on, ei ole enää. Se mitä nyt ei ole, tulee olevaksi. Meille ei ole muuta aikaa kuin nyt. Kaikki muu on toisille."

Korttia katsoessani ajattelin että todellakin, aika tulee muuttamaan kaiken. Olen nyt yli 50-vuotias, ei ole mitään takeita siitä kuinka kauan voin tällaisia retkiä hevoseni kanssa tehdä. Olen onnekas että voin tehdä niitä nyt. Käyttää aikaani sellaiseen mikä liikuttaa minua sielunpohjaani saakka. Meille on vain nyt. Muusta ei ole mitään takeita. Aika on arvokasta, niin kuin sanotaan, sitä ei kannata tuhlata asioihin jotka eivät tunnu omilta. Toisten haaveisiin, toisten unelmiin ei koskaan pitäisi panostaa enemmän kuin omiin. Se mitä ei ole, tulee olevaksi. Se mihin keskityn tänään vaikuttaa siihen mitä huomenna on. 

Tiesittekö muuten miksi joutsen on ollut muinaissuomalaisille pyhä lintu? Paitsi että sen suuri valkoinen olemus on vaikuttava, sen on myös uskottu vievän kuolleitten sielut tästä maailmasta tuonpuoleiseen, siksi sitä ei ole saanut ampua.

Aika on arvokasta. Älä ohita itseäsi <3

Ulla